Rikollisuus

Moduulin ryhmätyöskentelyn aiheeksi valikoitui helposti ja hyvin yksimielisesti rikollisuus, tarkemmin rikollisen asema yhteiskunnassa. Meistä kenelläkään ei ollut suuremmin tietoa rikollisista ja vangeista asiakkaana, tai rikosseuraamusalasta yleensäkään, mutta jokaisella oli kiinnostus oppia siitä. Ryhmätehtävien myötä asiakasryhmä tuli paljon tutummaksi kuin mitä se aiemmin oli ollut. Oli mielenkiintoista tutkia asiaa eri näkökulmista ja saada myös hyvin käytännön läheistä tietoa vierailujen myötä. 

Padlet

Padlet oli ryhmätyössämme suuressa roolissa. Kokosimme sinne niin yhteistä kuin itse kerättyä materiaalia. Vaikka osittain työskentelimme myös itsenäisesti, kävimme yhdessä läpi materiaalia. Tosin itse Padlet oli ryhmällemme vielä aika vieras työkalu, joten siihen saimme perehtyä moduulin aikana. Vasta lopussa huomasimme, että osa Word-dokumenteista, joita Padlet-seinälle olimme vieneet, olisi voinut olla vaikka PowerPoint-esityksenä. Halusimme tarkastella asiakasryhmää mahdollisimman monipuolisesti. Siksi yleisen teoriatiedon lisäksi otimme mukaan luovien mentelmien hyödyntämisen vankilatyössä, vankien omia kokemuksia ja ajankohtaisia uutisia tai sosiaalisen median päivityksiä rikollisiin liittyen. Esimerkiksi Arman Alizad on käsitellyt vankien elämää jo kahdessa jaksossa ja ne halusimme lisätä koostamaamme materiaaliin. Lisäksi halusimme tehdä vierailuja ja tarkastella aihetta myös kaunokirjallisuuden ja elokuvan myötä. Itse katsoin elokuvan Avain pakoon. Olin sen nähnyt vuosia aiemmin, mutta nyt päätin ottaa sen tallenusboksilta uudelleen katsottavaksi. Vaikka tarina on kuvitteellinen, on se puhutteleva sen eri näkökulmista siihen, kuinka vanki voi kokea pitkän tuomionsa. 

Ryhmän Padlet-sivu löytyy täältä.

Asunnottomuus

Minua henkilökohtaisesti kiinnosti tarkastella vankilasta vapautuneiden asunnottomuutta, joka on oman työni kautta ollut ajankohtainen aihe. Sain mahdollisuuden osallistua VAT-verkostoon (Vapautuvien asunnottomien tuki), joka työskentelee vähentääkseen vapautuneiden asunnottomuutta, joka muihin ryhmiin verrattuna on huolestuttavan suurta. Yksi suuri tekijä on stigma, joka seuraa vankia pahimmillaan lopun ikää. Vaikka vankila tukisikin yhteiskuntaan palaamista tuomion suorittamisen jälkeen, ei yhteiskunta usein otakaan vapautuvaa avosylin vastaan. Vapautuneen on vaikea saada asuntoa ja siten heidän on haasteellista myös työllistyä. Tilanne voi ajaa vapautuneen takaisin rikosten tielle. VAT-verkosto kokoaa yhteen eri toimijoita, jotta vapautuneet saisivat mahdollisimman kattavan tuen uuden elämän aloittamiseen. Se, että vankilasta vapautunut saa katon päänsä päälle ei kuitenkaan riitä, sillä monelle on tarpeen myös psykoedukatiivinen tuki itsenäisen, rikoksista ja päihteistä vapaan elämän toteuttamiseen. 

Pidän todella tärkeänä, että asunnottomuus, myös rikollisten, on nostettu enemmän ja enemmän julkiseksi puheenaiheeksi. Se, että kootaan eri toimijoita aina kunnallisista tahoista kolmannen sektorin toimijoihin auttaa ongelman ratkaisemisessa. Vaikka VAT_verkostokaan ei juuri konkreettista voinut sillä hetkellä toteuttaa ongelman poistamiseksi, käytiin siellä tärkeää keskustelua, jossa tietoa jaettiin eri tahojen välillä. Tulevaisuuden visio oli kaikilla toimijoilla sama ja tieto siitä, kuinka kukin toimija voi tuoda omia keinojaan yhteisen asian läpiviemiseen on askel ongelman purkamiseen. Parhaiten mieleeni tuosta verkostotapaamisesta jäi kokemusasiantuntijan puheenvuoro. Vuosikausia päihderiippuvaisena ja rikollisena elämäänsä viettänyt nainen kertoi, millaista vapautuminen on yhteiskuntaan, johon motivaatio kiinnittyä on suuri, mutta minkä toteuttamiseen omat keinot ovat hyvin vähäiset. Kuinka tärkeää onkaan tuoda asiakkaan itsensä ääni kuuluviin, jotta tiedetään, mitkä keinot ovat oikeasti vaikuttavia ja millä saatetaan jopa mutkistaa kuntoutumisprosessia.

Päihteet

Rikollisten elämään kuuluu hyvin kiinteästi myös erilaiset päihteet. Päihteet voivat ajaa rikolliseen elämään tai ne voivat toimina keinona selviytyä rikollisesta elämästä. Vankila on silloin myös paikka, jossa on mahdollista vierottautua päihteistä kokonaan irti, mutta kaikki lähtee ihmisen omasta motivaatiosta muuttaa elämänsä suuntaa siltä osin. Yksi katko, jonka vankilarangaistuskin voi olla, ei vielä ole rarkaisu, koska paluu entiseen voi olla houkutteleva vaihtoehto kun vanki vapautuu ja edessä on muuten vieras ja häneen epäillen suhtautuva yhteiskunta. Vankila on siis oiva paikka ja mahdollisuus synnyttää sisäinen tahto päästä irti entisestä elämäntyylistä. Sen muutoksen takana on oltava motiivi suunnan muutokseen ja hyvät syyt muutoksen toteuttamiseen. 

Itse näen monessa asiassa tärkeimpänä toivon. Kun ihmisellä on mahdollisuus nähdä itsensä toisessa elämäntilanteessa ja ymmärtää muutoksen olevan mahdollinen, myös halu sitä kohti työskentelyyn herää helpommin. Olipa kyseessä rikollinen, päihderiippuvainen tai vaikka mielenterveyskuntoutuja, on toivo se eteenpäin työntävä voima suunnatessa kohti parempaa. Tätä toivoa voi myös herätellä vankilan seinien sisäpuolella. Siellä on mahdollisuus pysähtyä miettimään, mitä asioita elämällä on vielä tarjottavana ja mitä vaihtoehtoja ihmisellä on. Yhteiskunnan asenteet ja rikollisiin liittyvää stigmaa tulisi kuitenkin vähentää, jotta myös sitä kautta vanki saisi tukea suunnitelmien ja toiveiden toteutumiseen. Mutta mitä suurempi oma motivaatio on, sitä pienemmältä yhteiskunnasta nousevat haasteet ovat. Hyvänä esimerkkinä on ViaDian toimintaa johtava Pekka Matilainen, joka Tampereen suunnalla on ollut paljon esillä. Hänen historiastaan löytyy niin päihde- kuin rikostaustaa, mutta kaiken kokemansa jälkeen hän on päässyt entisestä elämästään irti ja tekee hyvää muiden itsensä kaltaisten parissa.

Ehkäisevän päihdetyön kokonaisuus oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Vaikka paljon löytyy nuoriin liittyvää materiaalia, oli hyvin koottu paketti aiheesta Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkon sivuilla. Erityisesti minua puhutteli Mia-Marisa Rannan teksti huumeiden käyttäjien stigmasta. Se sopii hyvinkin niihin pohdintoihin, joita moduulin aikana stigmaan on liittynyt. Koen sen vielä voimakkaampana rikollisten osalla kuin vaikka alkoholistin kohdalla. Jälkimmäinen voi olla että saa enemmän empatiaa osakseen ja rikollinen on helposti pahantekijä, jolle armo ei välttämättä kuulu. Ranta korostaakin sanojen merkitystä, sillä ne vaikuttavat ajatuksiimme niin itsestämme kuin muista ihmisistä. Siksi silläkin on väliä, millä termeillä er ihmisryhmistä puhumme. Ja tässä on taas silta kunnioittavaan kohtaamiseen, joka myös on moduulin aikana noussut esiin monessakin kohtaa.

Lähteet:

EPT-verkosto (n.d.). EPT-verkosto. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkon sivusto. Haettu 10.11.2019 osoitteesta https://www.ept-verkosto.fi/

Ranta, M-M. (n.d.). Narkomaani-sana on leimaava ja joutaa romukoppaan. Blogiteksti EPT-verkoston sivuilla. Haettu 10.11.2019 osoitteesta https://www.ept-verkosto.fi/blog-post/blogi-narkomaani-sana-on-leimaava-ja-joutaa-romukoppaan/

Vierailu KRIS:llä

Yksi tämän moduulin antoisimmista hetkistä oli vierailu KRIS:n toimipisteelle Tampereella. Saimme kuulla siellä KRIS:n työntekijöiden ja vapaaehtoisten omia kokemuksia saamastaan tuesta vankilasta vapautumisen jäljeen tai päihderiippuvuudesta kuntoutuessaan. Uudet toimitilat olivat selvästi KRIS:n kävijöille mieluisat ja toiminnalla oli suuri merkitys uudenlaisen elämän opettelussa. Vierailulla tuli esille stigman vaikutus, sillä entiset päihteiden käyttäjät tai rikolliset kokivat kuuluvansa johonkin. Ennemminkin me "tavikset" olimme niitä erilaisia. Samalla kun valtava yhteisöllisyys huokui vierailulla, alkoi itseäni mietityttämään myös toiminnan varjopuoli, nimittäin se, kuinka paljon heidän oma paikkansa kuitenkin erottaa heitä muusta yhteiskunnasta ja korostaa heidän erilaisuuttaan muihin nähden. 

KRIS:n kaltaiselle toiminnalle on selvästi olemassa suuri tarve ja sen merkitys on varmasti monelle korvaamaton. Lyhyen vierailun aikana ei kuitenkaan tullut selville, kuinka paljon toiminta vie kävijöitä myös muualle yhteiskuntaan. KRIS tekee vierailuja esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloilla ennaltaehkäisevän työn puolesta, mutta yhtä tärkeää olisi juurruttaa KRIS:n kävijöitä niin sanottuun tavalliseen yhteiskuntaan. Yhteinen toiminta muiden ryhmien kanssa voisi hälventää stigmaa entisten vankien ja päihdekuntoutujien kohdalla ja siten auttaa heitä integroitumaan. Tämän kaltaisen asennemuutoksen myötä vankien asunnon saaminen ehkä helpottuisi, samoin työllistyminen. 

Paras malli

Lopuksi teimme ehdotelmamme siihen, mikä olisi sosiaalityössä rikollisten osalta paras toimintamalli. Mielestämme sosiaalityön keinona vapautuvan vangin sopeutuminen yhteiskuntaan ja siten uusintarikollisuuden välttämiseen olisi hyvät valmistelut jo vankeusaikana tulevaan elämään. Jo vankeusaikana tehtävä suunnitelma pitäisi sisältää vapautumisen askel kerrallaan niin, ettei liian nopeita ja vapautuvan omille voimavaroille ylivoimaisia tilanteita tulisi. Arkipäivän struktuuri ja konkreettiset asiat, kuten asunto ja toimeentulo, ovat tärkeä osa vapautumisen jälkeistä aikaa, mutta hyvin usein vanki tarvitsee myös tavallisen arjen opettelua.Vanhoista sosiaalisista piireistä erkaantuminen voi tuoda mukanaan yksinäisyyttä, joten tuen tarve myös uuden verkoston luomiseen on tarpeen. Ennen kaikkea tärkeää on vierelläkulkija, joka opastaa uusissa tilanteissa. Tämä tuki voi olla kokemusasiantuntijan antamaa. 

Omassa parhaassa mallissamme nostimme ihmisen itsensä oman elämän asiantuntijarooliin. Rikollinen itse tuntee tilanteensa parhaiten ja osaa kertoa, mikä tuntuu hänelle toimivalta keinolta omassa tilanteessaan. Tämän toteuttamiseen tarvitaan kunnioittavaa ja avointa kohtaamista työntekijän puolelta. Tällöin myös ihmistä itseään vastuutetaan ja hänestä tulee aktiivinen toimija omassa elämässään. Hän ei ainoastaan nouodata ylhäältä saamiaan ohjeita, vaan on itse rakentamassa tulevaisuutta koskevia suunnitelmia ja toteuttamassa niitä. Raha ratkaisee monessa asiassa ja siksi otimme mukaan myös rajattoman rahoituksen meidän parhaaseen malliin. Vaikka todellisuudessa rahoitus on hyvinkin rajallista, olisi hyvä jos päättäjät näkisivät erityisryhmiin satsaamisen tuomat hyödyt.