Luovuutta

Täytyy myöntää, että tämä osa moduulista on minulle ristiriitaisin. Ymmärrän luovien menetelmien hyödyn vaikkapa maahanmuuttajatyössä, nuorisotyössä tai varhaiskasvatuksessa, mutta minulle itselleni luovat menetelmät eivät ole ominta osa-aluetta. Luovista menetelmistä olen oppinut, että niiden avulla voidaan lisätä tai ylläpitää hyvinvointia edullisesti ja tehokkaasti. Niiden myötä voidaan lisätä yksilön osallisuutta yhteisössä ja niiden keinoin voi saada uudenlaista näkökulmaa elämäänsä sekä onnistumisen kokemusta. Luovuus työmenetelmänä voi auttaa keskustelun avaamisessa tai luottamuksen rakentamisessa asiakkaan ja työntekijän välillä.

Oman ryhmän ohjaus tehtiin hyödyntämällä Kiroileva Siili -tunnekortteja ja värillistä kiveä. Tunnekorttien avulla vapautuva vanki pystyi analysoimaan sen hetkisiä tunteitaan ja halutessaan hän sai kertoa kortin herättämistä ajatuksista muillekin. Itse ohjaukseen en itse kiireiltäni ehtinyt, mutta olin mukana ideoimassa ohjausmenetelmiä. Korttien avulla kävimme keskustelua myös koulussa lähitunnilla. Aiheina oli mm. yhteisöllisyys ja yksinäisyys, jotka ovat tärkeitä aiheita nyky-yhteiskunnassa, jossa yhteisöllisyyttä tulisi saada lisättyä ja siten yksinäisyyttä vähennettyä. Ryhmämme ohjaustehtävässä kivi toimi välineenä, joka antoi puheenvuoron omien tunteiden sanoittamiseen vuorotellen ohjaukseen osallistuville.

Ristiriitaisia tunteita tämä osa moduulista aiheutti siksi, että kyseessä oli jo kolmas luovia menetelmiä sisältävistä moduuleista. Aiemmin erilaisia luovia työmenetelmiä opiskeltiin Nuori kansalaisena -moduulissa ja toisen kerran Monikulttuurisuutta opiskellessa. Vaikka hyvä on ajatella niin sanotusti sen laatikon ulkopuolelta ja käydä oman mukavuusalueen ulkopuolella, en koe hakeutuvani työtehtäviin, joissa tulisin luovia menetelmiä käyttämään. Ensimmäisellä kerralla suhtauduin mielenkiinnolla itselle uuteen aiheeseen, mutta harmi kyllä tämä kolmas kerta teki päinvastoin. Työskentelen itse asumispalveluita hakevien mielenterveyskuntoutujien kanssa, ja siinä vaiheessa heidän kuntotutumistaan, jossa luovat menetelmät saattaisivat aiheuttaa turhautumista.

Kaikista eniten pidin yhden ryhmän ohjauksesta, jossa luovia menetelmiä oli käytetty nuorisotilalla tekemällä yhdessä nuorten kanssa seinämaalaus. Sen toteuttaminen suunnitelmasta viimeistelyyn tuntui toimivan hyvin kun asiakkaana on nuoria ja uskoisin sen lisänneen osallistujien kokemusta yhteenkuuluvuudesta.

Moduulin lopussa voin  kuitenkin todeta, että luoville menetelmille on aikansa ja paikkansa. Ennen kaikkea näen ne ennaltaehkäisevänä toimena niitä voisi käyttää enemmänkin. Olen aika vähän ollut työelämässä sellaisessa tilanteissa, jossa jotain luovaa menetelmää on hyödynnetty. Jo pelkästään työyhteisön yhteishengen nostattamiseen luovuus voisi hyvinkin olla paikallaan.